Vaarna kesän loppuminen

Torstai 15.8.2013 - Arto Auranen

Mikä vaara on siinä, että kesä loppuu. Kun näkee koululaisten kulkevan kohti opinajoaan, alkaa tuntua eläkeläiseltäkin siltä, että toiminta ja arki alkaa. Se on täysin väärinymmärrettyä. Me ansaitulla eläkkeellä olevat saamme jatkaa kesää ja kesäisiä toimia, niin kauan kuin ilmoja riittää. Ei siis huolta huomisesta, nauti vaikka käyt työssäkin välillä.

Tuleva syksykin on hienoa ja ihanaa aikaa. Siinä saamme nauttia väriloistosta ja viileistä illoista. Tämä viileys onkin näin Unkarin helteiden jälkeen tosi hienoa. Ollessamme Unkarin Balaton järven rannalla ilma oli 40 asteen molemmin puolin jatkuvasti. Uimavesikin oli 38 asteen tienoilla. Ei tiennyt menevänsä veteen.

Paluu kotimaahan tuntui tosiaan rauhoittavalta, kun paita ei tarttunut hikiseen selkään ja ilmastoidussa autossa sai säätää ilman sopivaksi. Kotona meillä on ollut yöt vähän liian lämpimiä, että nukkumisesta ei ole tullut mitään. Nyt kun ilmat ovat viilentyneet on aamuherääminenkin ollut miellyttävämpi, vaikka ylösnousu on livahtanut jo lähes kahdeksaan.

Siis ei mitään vaaraa kesän loppumisesta syksy on hieno vuodenaika.

Hevonen

Keskiviikko 20.2.2013 klo 10:55 - Arto Auranen

Kyllä nykyään saadaan aikaan kohu mistä vaan. Nyt kohistaan hevosenlihan ilmestymisestä valmistuotteisiin.

No eihän hevosen lihassa ole mitään vaarallista. Mutta kiusalliseksi tekeen se ettei siitä ilmoitettu mitään. Lisäksi kohu tuli etenkin engalntilaisista piireistä kun siellä hevonen rinnastetaan kotieläimenä koiraan. Jotenkin se on englantilaisille pyhä eläin, eikä sitä voi syödä.

Mitä tästä seuraa. Siitä seuraa se että byrogratiaa lisätään ja lisätään, ettei toiste tapahdu vastaavanlaista. Hinta siis nousee.

Helpoin tapa kuluttajalla oli syödä kotimaista. Kun maksamme kotimaisesta tuotteesta vähän enemmän se parantaa koko maamme elintasoa ja Sinunkin.

Meidän pitäisi kriisivalmiuden lisäämiseksi muutenkin olla omavarainen.

He kiiruhtivat

Perjantai 21.12.2012

Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat  toisilleen: "Nyt Betlehemiin”! Luuk 2:15.

Kuinka tuttuja meille ovatkaan nuo jouluun kuuluvat sanat, he menivät kiiruhtaen. Muistamme hyvin, miten paimenet enkelinäyn jälkeen päättivät yksissä tuumin lähteä suoraan Betlehemiin. He eivät tarvin-neet lähtöön muuta kehotusta.
Nuo, sen maailmanajan vuorotyöläiset olivat kaikkein halvimpia ihmisten joukossa juuri sen tähden, että joutuivat tekemään työtä sapattina. On mahdollista, että he olivat tuol-la hetkellä vartioimassa temppelin lampaita. Monien uhrime-nojen tähden lamapaita tarvittiin paljon ja silloin piti olla myös paimenia. Paimen ei kelvannut toimimaan edes todis-tajana oikeudessa, eikä ihmisil-lä ollut lupa auttaa ”paimenia eikä pakanoita”.

Tälle ihmiskunnan pohjasakalle, juuri noille halvoille paimenille, Jumala ilmoitti ensimmäisenä Vapahtajan syntymästä; te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.

Sanoman kuultuaan paimenet lähtivät kiiruhtaen lapsen luo. Heillä oli varsin vähäiset tiedot tapahtuneesta, mutta he lähti-vät. Meillä, joilla on paljon enemmän tietoa tuon jouluyön tapahtumista, on myös etuoikeus kiiruhtaa Jeesus-lapsen seimelle, taas kerran.

Yhä uudelleen ja uudelleen en-kelit julistavat ilosanomaa vas-tasyntyneestä maailman Vapahtajasta ja se on tarkoitettu meille jokaiselle. Sieltä seimeltä on suora yhteys Golgatan keskimmäiselle ristille, jossa tuo sama Vapahtaja kuoli meidän syntiemme tähden. Sen tähden meillä on iankaikkisen elämän toivo.

Näin adventin aikaan on hyvä kiiruhtaa seimen lapsen luo ja jättää muuta joulukiiruhtamista vähemmälle. Pelastaja on Jeesus Kristus, yksin hän, ei kukaan muu.

Siunattua joulun aikaasi.
Leena ja Arto Auranen

Palmusunnuntai

Sunnuntai 1.4.2012 klo 9:34 - Arto Auranen

Palmusunnuntain nimi viittaa Jeesuksen ratsastukseen Jerusalemiin kärsimään ja kuolemaan syntiemme puolesta. Siinä vaiheessa kansa huusi "hoosiannaa" ja ihmiset heittivät palmunoksia ja vaatteita hänen kulkutielleen.

Oliko sama kansa, joka muutama päivä myöhemmin huusi, "ristiinnaulitse".
Mitä me tänä pääsiäisen aikana huudamme Jeesukselle. Hoosianna, Herra auta, vai ristiinnaulitse. Olisiko meidän huutomme tuo ensimmäinen.

Mutta ensimmäistä huutoa ei ole ilman ristiinnaulitsemista. Vain ristiinnaulittu Herra Jeesus Kristus voi meitä auttaa. Hän kantoi ristillä meidän sairautemme ja syntisyytemme. Sen omaksuminen omalle kohdalle auttaa meidän elämässämme.

Palmusunnuntaista alkaa kärsimysviikko, jota sanotaan myös piinaviikoksi. Jeesusta piinattiin maailman synnillä ja kohta alkavalla kärsimyksellä. Mitä se merkitsee Sinulle?

Mustalaiselämää ?

Sunnuntai 7.8.2011 klo 13:27 - Arto Auranen

Olemme olleet kesäkuusta heinäkuun loppuun seitsemän viikkoa yhtä kyytiä asuntovaunulla reissussa. Ei me vielä kyllästytty koko hommaan, vaan olemme lähdössä uudestaan parin viikon matkalle. Mukana on ollut sekä reitkeilyvaatteet että ykköspuku juhlallisuuksia varten. Olimmehan äitini 90 vuotispäivillä ja Rautatielähetyksen 110 vuotisjuhlilla. Välillä hoidettiin lapsenlapsiamme ja äitejämme.

Asuntovaunuun ei mahdu tekemättömät työt vaikka läppärimme ovat mukana. Niillä pidämme yhteyttä ystäviimme. Täytyy myöntää että olen vähän valmistellut ensi syksyn puheita ja raamattutunteja. Etupäässä olemme lukeneet Raamatun ohella myös kirjoja. Kun aurinko ei ole kohtuuttomasti paistanut olemme kävelleet ja tutustuneet alueen nähtävyyksiin ja maisemiin. Se tapahtuu parhaiten etsimällä geokätköjä. Maastoon on piilotettu purkkeja joissa on logivihko, johon merkkaamme käyntimme. Samon käymme merkkaamassa sen nettiin josta näemme myös kätköjen paikat. Kätköistä aina kerrotaan runsaasti alueen tietoutta ja historiaa. Näin me tutustumme paikkakuntiin ja sellaisiinkin paikkoihin joihin ei normaali turisti ohjaudu.

Televisiossa on ollut karavaanitoiminnasta koko kesän kestävä ohjelmasarja. Olen aina silloin tällöin katsonut sitä ja todennut että tuo ei ole totuuden mukainen. Lisäksi se on hyvin kevyesti tehty. Jos haluaa tutustua todelliseen karavaanarielämään se täytyy itse kokea ja tulla käymään karavaanareiden omilla alueilla. Siellä on samanhenkiset paikalla. Monenlaista toimintaa seilläkin kohtaa. Aina silloin tällöin tulee MTV:n ohjelmassakin väläyksiä, mutta sitten ne pilataan siirtymällä toiseen asiaan ja kurkistamalla moneen juttuun yhdessä ohjelmassa. Itse kun on kokenut karavaanelämää jo 33 vuotta, niin on tietysti nähnyt kaikenlaista. Aluksi tämä oli tietyn tyyppisen porukan oma juttu kun meitä oli alle kymmenentuhatta. Nyt kun on reilusti yli satakolmekymmentä tuhatta on elämäkin muuttunut sen myötä. Mutta vielä alueelle tultaessa – varsinkin omille – tulee tuntu että tultiin omien joukkoon. Apua saa vaunun sijoittelussa ja ohjeita sen hoidossa. Saunat lämpiävät omilla alueilla joka ilta ja se kuuluu myös hintaan. Hinnatkin ovat jäsenille niin edullisia että kannattaa jokaisen liittyä SF-C porukkaan.

Radiojumalanpalvelukset

Sunnuntai 10.4.2011 klo 21:16 - AA

 On hienoa, että joka sunnuntai radioidaan jumalanpalvelus jostain päin Suomea. Ole kuunnellut ja iloinnutkin joidenkin seurakuntien saarnoista. Ainut, mikä on alkanut vaivata viimeaikoina, on se valtava musiikin ja esiintyjien määrä. Tuntuu että haalataan kaikki musiikki, mitä paikkakunnalta löytyy. Joskus ei tiedä kuorojen yrittäessä laulaa sellaista kantaattia, johon heidän voimavaransa ei yllä, nauraako vai itkeä.

Onnistuneitakin juttuja toki on, vaikka veisuu jää vähemmälle.

Saarnat ovat lyhentyneet ja juuri, kun pappi on päässyt asiaan, se yhtäkkiä loppuu. Syy ei ole pelkästään siitä musiikista ja kuorojen määrästä. Kun radioitaviin jumalanpalveluksiin sisällytetään ehtoollinen, niin kiirehditään ja näin Sanan osuus jää liian lyhyeksi. Monet vanhat ihmiset, jotka tarvitsisivat ennen kaikkea Jumalan Sanaa, eivät saa sitä.

Lisäksi liturgisia osuuksia lauletaan liikaa. Usein se on piipitystä enemmän kuin jykevää resitointia.  Usein nämä kaikki vie huomion muualle.

Ehdotan, että radiojumalanpalvelukset olisivat sanan jumalanpalveluksia. Emme voi olla kuitenkaan osallisia ehtoolliseen, jossa emme saa Kristuksen ruumista emmekä verta anteeksiantamukseksemme.

Toivon kuitenkin voivani osallistua aitoon seurakunnan messuun läsnäolollani mahdollisimman useasti.

Muuten palasin juuri Lappeenrannan Kamarikuoron hienosta konsertista Lappeenrannan kirkossa. Kuoro soi niin kauniisti, että ihan mieleen koski. Tämä kai todistaa sen että en ole musiikin vastustaja vaikka en olekaan sen suurkuluttaja.

Lasten lailla

Keskiviikko 29.12.2010 klo 10:03 - Arto Auranen

Pidimme joulunvälipäivänä  viittä lasten lasta vieraanamme, kaikki alle viisvuotiaita. Olihan siinä huisetta, kun vain yksi oli paikallaan pysyvä. Muut menivät meidän pienessä varpusenhäkissämme sitäkin vilkkaamin. Vaimon kanssa meillä oli hauskaa, mutta niin oli lapsenlapsillakin. Etsittiin aarretta ja leikittiin avaimenkätkentää. Oli hiljainen hetkikin jolloin katseltiin Bingua. Oli nakkikioskia josta sai tilata nakit sämpylällä ja mausteita maun mukaan. Perineisesti jo osattiin tapella vuoroista nakkijonossa kuten aikuisetkin.

Nykyään lapset saavat enemmän olla huomion kohteena kuin ennen. Heti kun lapsilla oli asiaa vanhemmat kääntyivät heidän puoleen ja keskeyttivät aikusten jutut. Ilahduttavaa oli seikin, että lapset osaavat jo heti purkaa mielensä ja toiveensa vanhemmilleen sanallisesti.

Aikanamme me odotimme vuoroamme kun aikuisilta sattui suunvuoron saamaan. Leikkitkin piti itse kehtiellä eivät vanhemmat leikkineet meinän kanssa. Mutta ukit ja mummit sentään joskus osallistuivat leikkeihimme, vaikka en muista miten. Mummin sylissä olen pahan mieleni purkanut ja kuunnellut kun hän lauloi virsiä lohdutukseksi.

Niin ne ajat muuttuvat ja monessa suhteessa paranevat. Eletään lapsen ehdoilla, joskus ehkä liikaakin. Mutta varmasti se on parasta kuin liian vähän.

Päätökset vaikeutuvat

Torstai 11.11.2010 - Arto Auranen

Päätöksenteko vaikeutuu, koska elämä pirstoutuu yhä pienempiin ja pienempiin porukoin. Mielipiteiden kirjo on nykyään valtavan laaja. Aina löytyy joku porukka joka vastustaa eikä aina niin asiasyistä vaan tunnesyistä. Sitten kun viimein saadaan jotain aikaiseksi niin tämä erilaisten lupien saaminen ja tahojen huomioiminen vie runsaasti aikaa.

Kolmas syy asioiden vaikeudelle on viimeaikainen jääviyskeskustelu. Jos valtiollisessa elämässä tai kunnalliselämässä on monessa mukana ja todellinen asiantuntija niin hänen on vääjättävä itsensä kun päätös vaikutta siihen ja siihen sektoriin. Kohta käy niin, että meillä ei ole enää eduskunnassa ja kunnallispolitiikassa kuin osaamattomia ja asioista tietämättömiä päättämässä asioista. Kun ei ole missään mukana, niin ei tarvitse jäävätä.

Missä on ne tämän hetken valtiomiehet jotka ajattelevat enemmän kansan etua kuin omaansa.

Onneksi kotisivuissa Sinä voit itse päättää millaiset haluat!?

Pyhän maan kaksi järveä

Keskiviikko 27.10.2010 - Arto Auranen

Kaksi järveä.
Genesaretinjärveen laskee Hermonin ja Libanonin vuorilta paljon puroja ja joki. Siitä vedet laskevat Jordanjokea myöten Kuolleeseenmereen. Näiden kahden järven ympäristö on ihan erilainen. Genesaretinjärven ympärillä on elämää, kaupunkeja ja järvessä on kaloja. Ympäristö on vehmasta ja siellä liikkuu paljon ihmisiä. Jeesuskin kulki tämän järven rannalla ja kohtasi ihmisiä.
Kuolleenmeren ympärillä ei ole elämää eikä kaupunkeja ei kasvillisuutta. Vain turistit käyvät kellumassa järven suolaisessa vedessä. Heille sanotaan, että siinä ei voi oikein uida ja suolasta varoitetaan, ettei se mene silmiin eikä jää iholle.

Mistä tämä valtava ero johtuu, vaikka raikas vesi virtaa molempiin järviin. Kuolleessameressä ei ole laskujokea. Se pidättää kaiken veden itsellään ja haihtumisen ansiosta kaikki mineraalit ja suola jäävät järveen. Sen sijaan Genesaretinjärvi luovuttaa kaiken saamansa veden eteenpäin pitkin Jordanvirtaa.

Miksi kirjoitan näistä kahdesta järvestä. Ne kertovat minulle hengellisen elämän tärkeästä puolesta. Jos pidämme kaikki ne lahjat, jotka olemme Jumalalta saaneet itsellämme, me muutumme itsekkäiksi ja omahyväisiksi. Käytämme lahjat vain omien tarpeidemme tyydyttämiseksi, olemme kuin kuollut meri. Saatamme jopa muuttua katkeraksi ja suolaiseksi. Meidän lähellämme ei ole hyvä olla. Kerromme elämästä ja seurakunnasta kaiken sen, mikä on pielessä. Etsimme elämästämme enemmän kielteistä kuin myönteistä.

Tänä aikana ihmiset kaipaavat erityisesti evankeliumia, ilosanomaa siitä, mitä Vapahtajamme on tehdyt puolestamme. Kun viemme ilosanomaa eteenpäin raikkaana ja virkistävänä, iloisina ja elämänmyönteisesti, olemme Genesaretinjärven kaltaisia. Ehkä silloin lähellämme viihdytään ja meillä on enemmän ystäviä. Kaikesta annamme kunnian Jumalalle, joka valaa rakkauttaan jatkuvasti meidän ja läheistemme parhaaksi.


Arto Auranen
www.auranet.fi/arto

Kyllä eläkkeellä on mukanvaa

Torstai 30.9.2010 - Arto Auranen

Eipä ole tullut kirjoitettua blogiini pitkään aikaan. Eli onko minullakin eläkeläisellä kiire. En ole myöntänyt itselleni, että eläkeläisenä minulla olisi kiire. Mutta niin siinä kävi, kun luettelin erälle kysyjälle, mitä aiot tehdä kesällä. Tässä on ensin juhannusreissu ja sitten on heti Laatokan kierros vedettävänä Leenan kanssa ja sitten lähdemme Kansanlähetyspäiville Kajaaniin. Taisin ’hokaista’ perään, että sitten alkaa loma.

Mutta eihän eläkeläisellä ole lomaa. Kaikkihan on vapaata. Niin siinä se taitaa ollakin, kaikki on vapaata, ei ole sitä rytmiä ellei tee. Tämä vapaus tekee sen että yrittää ehtiä moneen paikkaan, johon ei työelämässä ehtinyt ja voinut mennäkään. Joutui rajaamaan enemmän. Nyt tulee uusia haasteita ja odotuksia; haaveita että ehtii.

Työaikana oli elämässä selvä rytmi. Päivä alkoi ja päivä tuli iltaan. Siihen iltaan mahtui vain tietyt asiat. Nyt ei tarvitse sovitella aikatauluja tiettyyn väliin ja niin asiat tuppaavat venymään ja ajattelee, että onhan se päivä huomennakin. Sitten tulee joidenkin asioiden suhteen kiire. Pitäisi tehdä vain välttämättömät. Ikäkin tekee sen, ettei ehdi enää samalla tavalla kuin ennen.

Kyllä eläkkeellä on mukavaa.

Matkustaminen

Keskiviikko 8.9.2010 - AA

Hei
Enpä olisi uskonut, että näin vaikeaa on päästä Lappeenrannasta Ouluun, kun käyttää julkisia kulkunevoja. Kaikissa vaihtoehdoissa menee koko päivä. Juna ja linja-auto sulkeutuivat pois. Samoin oma auto kun menen yksin.
Lento tuli siis ainoaksi vaihtoehdoksi.

Sitten vain nettiin ja tilaaman lentolippuja. Mutta kas kummaa ei Lappeenrannasta enää lennetäkään kuin Lativiaan Brysseliin ja johonkin muualle. Siis Helsingistä vain pääsee koneella. Sinne täytyy mennä joko junalla tai linja-autolla.

Nyt on sitten matkareitti suunniteltu ja maanantaina lähden kohti Oulua. Sillä kentällä sitten odotetaan. Tässä Kansanlähetyksen porukassa on helppo ja helppo kulkea kun kaikkialla on ystäviä jotka kuljettavat, majoittavat ja ruokkivat.
Nuorten illan ja matalankynnyksen illan aiheina on "Kuolemaan kastettu". Joku voi odottaa kastekeskustelua mutta voi olla että Roomalaiskirjeessä keskitytään aivan muuhun. Lakiin, armoon ja pyhitykseen. Saa nähdä miten nuorista selviän.

Rukkoustukeahan sitä ootan. (paikallisella murteella sanottuna)